OSA 7: Köyhien radio -keskusteluohjelmassa kyseenalaistetaan esityksiä köyhyydestä by Mieletöntä valoa

Anni Roihuvuo ja Reetta Eerola tekevät Köyhien radio -keskusteluohjelmaa, jossa pohditaan, onko elämää keskiluokan ulkopuolella. Aihetta ei lähestytä ylhäältä alaspäin, vaan suoraan sen keskeltä. Ohjelmassa ovat äänessä köyhyyden kokemusasiantuntijat Eerola ja Roihuvuo sekä vaihtuvat vieraat. Kuuntele https://soundcloud.com/mieletontavaloa/sets/koeyhien-radio.

Idea Köyhien radiosta syntyi, kun Eerola havahtui ison osan mediasta ja kulttuurista tuotettavan keskiluokkaisille ihmisille. Hänellä oli kokemus, ettei ohjelmia kohdennettu hänen viiteryhmälleen. Keskiluokkaisuuden korostuessa mediassa vahvistetaan köyhille tietoisuutta, että he ovat köyhiä ja eivät kuulu esitysten kohderyhmään. Hänen mielestään eri ryhmistä pitää tehdä sisältöä kaikille eikä vain omalle ryhmälle suunnattuna. Nopeasti idean syttymisen jälkeen Eerola ja Roihuvuo aloittivat Köyhien radion aluksi Mielettömän valon tuottajan Hannun pienellä tuella.

Roihuvuo ja Eerola kokevat yhteiskunnassa ihmisiä määriteltävän ulkoa päin taloudellisen aseman mukaisesti. Mediaesityksiin (representaatioihin) kuuluu se, että köyhyyttä esitetään ylhäältä alaspäin ja toiseuttavasti. Köyhiä kuvataan stereotyyppisesti vihamielisesti taikka säälien, eikä köyhiä juurikaan esitetä fiksuina, uteliaina, luovina tai kiinnostavina ihmisinä. He kysyvät, että jos ihmisiä esitetään jatkuvasti alentavasti, niin miten siitä voi syntyä realistista käsitystä?

Köyhien radion tekijät kyseenalaistavat ajatusta, että kaikkien pitäisi pyrkiä keskiluokkaisiksi. He toteavat prekaarien (esim. epätyypillisiä pätkätöitä tekevät) olevan yhteiskunnallisesti haavoittuvammassa asemassa – heidän elämänsä kriisiytyy helpommin taloudellisista vastoinkäymisistä. He kyseenalaistavat käsitystä taloudellisen vaurauden tai keskiluokkaisen turvallisuuden elämän prioriteettina.

Elämä voi olla todella rikasta, vaikka olisi köyhä. Vaikka taloudellinen epätasa-arvo on tosi iso ongelma, niin köyhäkin voi viihtyä elämässään hyvin. Ohjelmantekijät kyseenalaistavat puheen diskurssia köyhistä ja köyhyydestä. He haluavat luoda enemmän ymmärrystä ja yhteenkuuluvuutta ihmisten välille puhumalla kokemuksista ja tunteista, jotta olisi enemmän samaistuttavia tarinoita köyhistä.

Ohjelmaa tehdessä he ovat havahtuneet ajatukseen, ovatko he ”tarpeeksi köyhiä” puhuakseen köyhyydestä, sillä on myös sellaista köyhyyttä, jota he eivät ole kokeneet. He ovat pyrkineet huomioimaan omaa asemaansa (positio) ja tuomaan esille, että eivät tiedä kaikkea köyhyydestä. Saman he toivoisivat tapahtuvan myös muualla mediassa – median tekijät tunnistaisivat ja tunnustaisivat olevansa sellaisten asioiden äärellä, joista eivät tiedä. Tällöin on oltava avoin muiden kokemuksille, eikä olettaa asioita esimerkiksi oman keskiluokkaisen ja taloudellisesti vakaan kokemuspohjan perusteella.

Roihuvuo ja Eerola ovat havainneet olevansa oman tien kulkijoita, erikoistyyppejä, jotka kyseenalaistavat annetut normit. Toimittajina ja tekijöinä he huomaavat täydentävänsä toisiaan ja voivansa yhdessä kääntää normeja sekä puhetapaa köyhyydestä. Ohjelman tekemisestä he ovat saaneet itsevarmuutta ja kokevat olevansa aktiivisia median tekijöitä sen sijaan, että olisivat passiivisia toimenpiteiden kohteita. Ohjelman kautta ja toimittajina he ovat tulleet tasavertaisesti kohdatuiksi ja kuulluiksi eivätkä ole tarvinneet ulkopuolisia mahdollistajia tai puolestaan selittelijöitä. Tämä on vahvistanut uskoa omaan toimijuuteen. Oma toimijuus on heistä tärkeää, sillä se purkaa voimattomuuden ja arvottomuuden kokemuksia. Asiantuntijahaastatteluiden keskustelut fiksujen ihmisten kanssa ovat olleet tärkeitä kokemuksia.

He ovat työskennelleet myös silloin, kun oma jaksaminen on ollut heikompaa. Vaikka he olisivat olleet ohjelmaa tehdessä masentuneita tai ahdistuneita, niin heidän ajatuksensa ovat olleet silti valideja. Tämä kokemus on ollut suorastaan voimaannuttava. Isoja harppauksia oman itsen kanssa on tapahtunut silloin, kun on saanut vastuuta ja luottamusta.